Miten nuorista miehistä tuli saalistavia petoja?

Teen girl texting close-up

MOT:n Saalistajat verkossa -dokumentti on nostanut viime aikoina paljon keskustelua Suomessa ja somessa. Keskustelu ja artikkelit ovat kuitenkin keskittyneet, myös laatumediassa, luomaan kuvaa pieleen menneistä yksilöistä, joista on tullut hirviöitä. Tämä postaus ei ole tieteellinen artikkeli vaan kerron oman näkemykseni ja mielipiteeni asioista. Tällä hetkellä olen kolmekymppinen ja vakaassa parisuhteessa. Nuorin kumppanini on aikanaan ollut 19-vuotias, joten minä en kai sitten täytä hirviön määritelmää, mutta tässä postauksessa yritän ymmärtää.

Nyt kolmekymppisenä alle parikymppiset alkavat näyttää jo lapsilta, mutta aina ei ole ollut näin. Kun itse olin kaksikymppinen muistan hyvin, että 14-vuotiaat tai jopa 13-vuotiaat kehittyneet tytöt näyttivät silmääni kauniilta nuorilta naisilta. Muistan myös sen painostavan tunteen, joka syntyi siitä, että alle 16 vuotiaan pitäminen kauniina nuorana naisena oli sosiaalisesti väärin. Tähän voidaan pitää pitkälti syynä kampanjoita, jotka leimasivat kaikki teinitytöistä kiinostuneet pedofiileiksi.

Miksi me sitten haluamme suojella alle 16 vuotiaita vanhemmilta ihmisiltä? Koska alle 16 vuotiaan itsetunto on monesti vielä aivan onneton, sillä he ovat vasta hetki sitten muuttuneet seksuaalisiksi olennoiksi eivätkä osaa vielä suhtautua siihen. 14-vuotiaan itsetunto on vielä niin heikko, että hän on erittäin vastaanottava imartelulle ja kehuille, jotka buustaavat heikkoa itsetuntoa. Kaikki rakastavat kun heidän itsetuntoaan buustataan. Toisin sanoen alle 16-vuotiaita pidetään aivan liian helppoina kohteina vanhemmille miehille tai naisille, joiden itsetunto on jo kehittynyt. Lisäksi alle 16-vuotiasta voidaan pitää vielä tunne-elämältään kehittymättömän, eli he eivät ole vielä kokeneet kuinka torjutuksi tuleminen ja ero sattuu sekä, että siitä pääsee yli. Tämä johtaa helposti siihen, että nuori ei osaa erottaa irtoseksiä seurustelusta ja saa pysyviä traumoja kun elämän ensimmäinen ”seurustelukumppani” jättääkin hänet parin panon jälkeen.

Tältä pohjalta tarkasteltuna pidän 16-vuoden suojaikärajaa järkevänä ja kannatettavana. Annetaan teinien tutustua toisiinsa ja kokeilla seurustelua, eroja, sydänsuruja ja seksiä keskenään muiden ihan yhtä epävarmojen teinien kanssa. Sieltä se itsetunto sitten kasvaa kokemusten kautta ja 16-vuotiaana sitä kokemusta pitäisi alkaa olla riittävästi niin, että osaa elää aikuisten maailmassa. Valitettavasti tietystikään näin ei aina ole. Itsekin päädyin kokeilemaan näitä kaikkia asioita vasta 19-vuotiaana, jolloin ensimmäinen ero 22-vuotiaana oli varsin rankka kokemus. Kun niistä sydänsuruista oli aikanaan yli päästy, alkoi niiden päälle rakentua terve itsetunto, joka on ollut pohjana kaikille tuleville suhteille.

23-vuotiaana kävin sitten läpi kaikki ne asiat mitä olisi pitänyt käydä läpi jo teininä. Entä jos näin ei olisi käynyt? Entä, jos olisin nyt kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan seurustellut? En olisi koskaan kasvattanut itsetuntoani sydänsurujen kautta vaan itsetuntoni olisi kasvanut vain aavistuksen aikojen kuluessa teinivuosistani, ehkä jopa heikentynyt? Minulla ei olisi mitään asiaa oman ikäisteni parisuhdemarkkinoille, koska jopa monien 20-vuotiaiden naisten silmissä näyttäisi onnettomalta vässykältä. Ainoa toivoni olisi löytää joku suurin piirtein ikäiseni, joka on yhtä kokematon ja epävarma, joku ketä muut miehet kutsuisivat hissukaksi. Mikään ei tietysti estä sitä, etteikö tällaisestakin parisuhteesta voisi tulla jopa erittäin hyvä, koska parisuhde buustaisi molempien itsetuntoa.

Toinen vaihtoehtoni olisi lähteä etsimään seuraa niiden keskuudesta, joiden näkökulmasta minulla olisi terve itsetunto, eli alle 16-vuotiaiden kokemattomien teinien. Näiden teinien keskuudessa oma hauras itsetuntoni olisi avain seksiin ja seurusteluun. Näiltä teineiltä saisin arvostusta ja buustausta itsetuntooni, koska he kykenisivät osoittamaan rehellistä kiinnostusta minua kohtaan. Heidän näkökulmastaan en olisi epätoivoinen vässykkä. Kaiken lisäksi, koska en itse olisi itsekkään kokenut seurustelua ja sydänsuruja minulla ei olisi kykyä ymmärtää kuinka paljon voisin näitä tyttöjä satuttaa. 16-vuoden suojaikäraja ei tuntuisi oikeudenmukaiselta tai järkevältä, joten jättäisin sen omaan arvoonsa.

Mihin johtopäätökseen tästä siis päästään? Omasta mielestäni koulun ja vanhempien pitäisi kannustaa teinejään seurustelemaan keskenään, eikä pelotella seksillä ja hyväksikäyttäjillä. Erityisesti tulisi kannustaa niitä nörttejä ja hissukoita lähestymään vastakkaista sukupuolta. Meidän pitäisi aikaisessa vaiheessa opettaa teineille, että ne nätitkin tytöt ja komeat pojat ovat aivan yhtä kauhuissaan torjutuksi tulemisesta kuin kuka tahansa muukin. Se ero on siinä, että vain tulemalla torjutuksi tai jätetyksi oppii, että siitäkin pääsee yli. Lisäksi se vielä helpottuu vähäsen joka kerta. Tällä tavalla meille kasvaa terveen itsetunnon omaavia nuoria aikuisia, joidenka ei tarvitse hakea hyväksyntää ja positiivisia kokemuksia nuorten teinien keskuudesta. Tämän lisäksi meille jää tietysti niitä ihmisiä jotka oikeasti ja tietoisesti hyväksikäyttävät omaa kehittynyttä egoaan ja hakevat helppoa seksiä alle 16-vuotiaiden kanssa. Näitä ihmisiä tulisi ensisijaisesti valistaa, sillä he eivät välttämättä tajua aiheuttavansa suurta vahinkoa, mutta mikäli se ei toimi niin kenties lyhyt vapaudenmenetys saa miettimän asioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s