Onko tämä ratkaisu asumis- ja toimeentulotukien aihettamaan vuokratason nousuun?

April 15, 2015 Leave a comment

Asumiskustannukset etenkin pääkaupunkiseudulla ova nousseet niin korkeiksi, että moni töissäkäyväkin tarvitsee vielä toimeentulotukea tullakseen toimeen. Tilanne ei ole kenenkään näkökulmasta kestävällä pohjalla. Pienipalkkaisenkin täysipäiväisen tulisi voida tulla toimeen omalla palkallaan. 

Mikä tähän tilanteeseen sitten voisi olla syynä? 

  1. Onko asuntojen vaatimustaso asetettu liian korkealle? Tarvitseeko jokainen yksin asuva yksiön ja jokainen lapsi oman huoneen?
  2. Määrittävätkö asumis- ja toimeentulotuki käytännössä minimivuokran? Kannattaako asuntoa edes antaa vuokralle alle minimitason, jos kerran valtio takaa, että kaikilla on siihen varaa?

Itse näen jälkimmäisen vaihtoehdon paljon merkittävämpänä kuin ensimmäisen. Valtion määrittämä minimivuokra pitää huolen siitä, että kilpailu ei toimi halvemman hintaluokan asunnoissa ja samalla valtiolla on jatkuvat paineet korottaa asumisen tukia. Ilman, että asialle tehdään jotain kivuliasta tai rohkeaa niin kierre jatkuu ikuisesti.

Kyllähän poliitikot ovat tämän ongelman tienneet jo kauan sitten ja sitä on yritetty ratkoa useallakin eri tavalla, joissa jokaisessa on omat ongelmansa:

  1. Rakentamalla Hitas-asuntoja, joissa valtio määrää myyntihinnan. Koska asuntoihin jonotetaan nämä asunnot eivät yleensä kohdistu pienituloisille, jotka niitä tarvitsisivat. Hitas-järjestelmä ei siis ratkaise korkean vuokratason ongelmaa.
  2. Vastaavasti valtio ja kaupungit ovat pyrkineet tukemaan asuntorakentamista erilaisin lainoin ja korkotuin. Nämä järjestelyt ovat kylläkin nostaneet asuntojen tarjontaa, mutta eivät vaikuttaneet minimivuokran ongelmaan.

Jos vahingossa syntyneeseen minimivuokraan halutaan puuttua täytyy käydä kiinni suoraan kysyntään tai tarjontaan. Tässä tapauksessa nimeonomaisesti vaihtoehtoja on taas kaksi:

  1. Käydään kiinni vuokra-asuntojen kysyntään leikkaamalla asumistukea. Tällöin monet ihmiset ja perheet joutuvat tukalaan paikkaan, kun rahat eivät enää riitä nykyiseen asuntoon. Järjestelmä kuitenkin aikanaan korjaa itseään ja vuokrat putoavat. Lisäksi putoavat vuokrat laskevat pitkällätähtäimellä asuntojen arvoja, joka voi johtaa suorastaan mellakointiin.
  2. Lähestytään ongelmaa halpojen vuokra-asuntojen tarjonnan puolelta. Yksikään yksityinen taho ei ikinä lähde tarjoamaan asuntoja alle minimivuokratason. Tämän takia tarvitaan aavistus byrokratiaa, sekä virkavastuuta ja ihan suoraan kunnallinen toimia. Kaupungin pitää alkaa kunnan rahoilla ostamaan yksittäisiä asuntoja ympäri kaupunkia, jotka sitten tarjotaan vuokralle vapaille markkinoille omakustannushintaan ilman tarveharkintaa.

Jotta esittämäni jälkimmäinen idea voisi edes toimia se vaatii sen, että toimia on tosiaan viranomainen virkavastuulla. Jos toiminta siirretään kaupungin osakeyhtiön taakse mahdollistaa se taas kaikenlaisen kikkailun ja sisäpiirin kotiinpäin vedättämisen. Lisäksi, jotta tämä voisi toimia vastii se satojen miljoonien investointeja, jotta toiminnalla olisi mitään merkitystä vuokra tasoon. Kaiken lisäksi toiminta pitää ajaa hitaasti ylös, jotta ei synny kuplaa asuntomarkkinoille.

Toki nopeasti tulee kysymys, että miten kaupunki voisi sitten vuokrata näitä asuntojaan halvemmalla jos ne on kerran ostettu vapailta markkinoilta? Koska kaupungit saavat tällähetkellä erittäin edullista ja erittäin pitkää lainaa. Kaupunki voi laskea asunnoille huomattavasti pidemmät takaisinmaksuajat kuin yksityinen toimia. Lisäksi kaupungin ei tarvitse tehdä asunnoilla suoraan merkittävää voittoa vaan oikea säästö tulisi aikanaan vuokratason nousun pysähtymisestä tai ehkä jopa laskusta.

Parhaita puolia tällaisessa järjestelyssä olisi lisäksi, että kun asunnot ovat ympäri kaupunkia ja eri yhtöistä eivät sosiaalisesti hankalat tapaukset keskity yksittäisille alueille. Myöskään kaupunki ei pääse sotkeutumaan yksittäisten taloyhtiöiden asioihin, koska kaupungilla ei ole merkittävää määräysvaltaa yhdessäkään. Kaupungille kertyy pitkällätähtäimellä myös merkittävää kiinteistövarallisuutta.

Ongelmaksi voisi toki muodostua, että EUn mukaan kaupunki ei saa toimia samoilla markkinoilla kuin yksityiset epäreiluin ehdoin. Toisaalta asumistukien takia vuokramarkkina ei ole vapaata markinaa nähnytkään vaan valtio sörkkii sitä tasapuolisesti avustuksineen.


Categories: Uncategorized

Miten nuorista miehistä tuli saalistavia petoja?

May 25, 2014 2 comments

Teen girl texting close-up

MOT:n Saalistajat verkossa -dokumentti on nostanut viime aikoina paljon keskustelua Suomessa ja somessa. Keskustelu ja artikkelit ovat kuitenkin keskittyneet, myös laatumediassa, luomaan kuvaa pieleen menneistä yksilöistä, joista on tullut hirviöitä. Tämä postaus ei ole tieteellinen artikkeli vaan kerron oman näkemykseni ja mielipiteeni asioista. Tällä hetkellä olen kolmekymppinen ja vakaassa parisuhteessa. Nuorin kumppanini on aikanaan ollut 19-vuotias, joten minä en kai sitten täytä hirviön määritelmää, mutta tässä postauksessa yritän ymmärtää.

Nyt kolmekymppisenä alle parikymppiset alkavat näyttää jo lapsilta, mutta aina ei ole ollut näin. Kun itse olin kaksikymppinen muistan hyvin, että 14-vuotiaat tai jopa 13-vuotiaat kehittyneet tytöt näyttivät silmääni kauniilta nuorilta naisilta. Muistan myös sen painostavan tunteen, joka syntyi siitä, että alle 16 vuotiaan pitäminen kauniina nuorana naisena oli sosiaalisesti väärin. Tähän voidaan pitää pitkälti syynä kampanjoita, jotka leimasivat kaikki teinitytöistä kiinostuneet pedofiileiksi.

Miksi me sitten haluamme suojella alle 16 vuotiaita vanhemmilta ihmisiltä? Koska alle 16 vuotiaan itsetunto on monesti vielä aivan onneton, sillä he ovat vasta hetki sitten muuttuneet seksuaalisiksi olennoiksi eivätkä osaa vielä suhtautua siihen. 14-vuotiaan itsetunto on vielä niin heikko, että hän on erittäin vastaanottava imartelulle ja kehuille, jotka buustaavat heikkoa itsetuntoa. Kaikki rakastavat kun heidän itsetuntoaan buustataan. Toisin sanoen alle 16-vuotiaita pidetään aivan liian helppoina kohteina vanhemmille miehille tai naisille, joiden itsetunto on jo kehittynyt. Lisäksi alle 16-vuotiasta voidaan pitää vielä tunne-elämältään kehittymättömän, eli he eivät ole vielä kokeneet kuinka torjutuksi tuleminen ja ero sattuu sekä, että siitä pääsee yli. Tämä johtaa helposti siihen, että nuori ei osaa erottaa irtoseksiä seurustelusta ja saa pysyviä traumoja kun elämän ensimmäinen “seurustelukumppani” jättääkin hänet parin panon jälkeen.

Tältä pohjalta tarkasteltuna pidän 16-vuoden suojaikärajaa järkevänä ja kannatettavana. Annetaan teinien tutustua toisiinsa ja kokeilla seurustelua, eroja, sydänsuruja ja seksiä keskenään muiden ihan yhtä epävarmojen teinien kanssa. Sieltä se itsetunto sitten kasvaa kokemusten kautta ja 16-vuotiaana sitä kokemusta pitäisi alkaa olla riittävästi niin, että osaa elää aikuisten maailmassa. Valitettavasti tietystikään näin ei aina ole. Itsekin päädyin kokeilemaan näitä kaikkia asioita vasta 19-vuotiaana, jolloin ensimmäinen ero 22-vuotiaana oli varsin rankka kokemus. Kun niistä sydänsuruista oli aikanaan yli päästy, alkoi niiden päälle rakentua terve itsetunto, joka on ollut pohjana kaikille tuleville suhteille.

23-vuotiaana kävin sitten läpi kaikki ne asiat mitä olisi pitänyt käydä läpi jo teininä. Entä jos näin ei olisi käynyt? Entä, jos olisin nyt kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan seurustellut? En olisi koskaan kasvattanut itsetuntoani sydänsurujen kautta vaan itsetuntoni olisi kasvanut vain aavistuksen aikojen kuluessa teinivuosistani, ehkä jopa heikentynyt? Minulla ei olisi mitään asiaa oman ikäisteni parisuhdemarkkinoille, koska jopa monien 20-vuotiaiden naisten silmissä näyttäisi onnettomalta vässykältä. Ainoa toivoni olisi löytää joku suurin piirtein ikäiseni, joka on yhtä kokematon ja epävarma, joku ketä muut miehet kutsuisivat hissukaksi. Mikään ei tietysti estä sitä, etteikö tällaisestakin parisuhteesta voisi tulla jopa erittäin hyvä, koska parisuhde buustaisi molempien itsetuntoa.

Toinen vaihtoehtoni olisi lähteä etsimään seuraa niiden keskuudesta, joiden näkökulmasta minulla olisi terve itsetunto, eli alle 16-vuotiaiden kokemattomien teinien. Näiden teinien keskuudessa oma hauras itsetuntoni olisi avain seksiin ja seurusteluun. Näiltä teineiltä saisin arvostusta ja buustausta itsetuntooni, koska he kykenisivät osoittamaan rehellistä kiinnostusta minua kohtaan. Heidän näkökulmastaan en olisi epätoivoinen vässykkä. Kaiken lisäksi, koska en itse olisi itsekkään kokenut seurustelua ja sydänsuruja minulla ei olisi kykyä ymmärtää kuinka paljon voisin näitä tyttöjä satuttaa. 16-vuoden suojaikäraja ei tuntuisi oikeudenmukaiselta tai järkevältä, joten jättäisin sen omaan arvoonsa.

Mihin johtopäätökseen tästä siis päästään? Omasta mielestäni koulun ja vanhempien pitäisi kannustaa teinejään seurustelemaan keskenään, eikä pelotella seksillä ja hyväksikäyttäjillä. Erityisesti tulisi kannustaa niitä nörttejä ja hissukoita lähestymään vastakkaista sukupuolta. Meidän pitäisi aikaisessa vaiheessa opettaa teineille, että ne nätitkin tytöt ja komeat pojat ovat aivan yhtä kauhuissaan torjutuksi tulemisesta kuin kuka tahansa muukin. Se ero on siinä, että vain tulemalla torjutuksi tai jätetyksi oppii, että siitäkin pääsee yli. Lisäksi se vielä helpottuu vähäsen joka kerta. Tällä tavalla meille kasvaa terveen itsetunnon omaavia nuoria aikuisia, joidenka ei tarvitse hakea hyväksyntää ja positiivisia kokemuksia nuorten teinien keskuudesta. Tämän lisäksi meille jää tietysti niitä ihmisiä jotka oikeasti ja tietoisesti hyväksikäyttävät omaa kehittynyttä egoaan ja hakevat helppoa seksiä alle 16-vuotiaiden kanssa. Näitä ihmisiä tulisi ensisijaisesti valistaa, sillä he eivät välttämättä tajua aiheuttavansa suurta vahinkoa, mutta mikäli se ei toimi niin kenties lyhyt vapaudenmenetys saa miettimän asioita.

It-järjestelmän toteuttavat ihmiset eivätkä yritykset

September 7, 2013 Leave a comment

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Karoliina Liimatainen kirjoittaa It-järjestelmien tilaamisen olevan taitolaji. Karoliinan näkemykset avoimista rajapinnoista oikean suuntaisia, mutta keskittyvät väärään ongelmaan valtion ja kuntien it-järjestelmien toimitusongelmista. It-hankintojen tärkemmäksi ydinongelmaksi nimetään kommunikaatio tilaajan ja toimittajan välillä sekä se, että tavoitteita ei ole selkeästi kirjoitettu sopimukseen. Tästä suurimmasta ydinongelmasta kumpuaa suurin virhekäsitys siitä mikä on pielessä it-järjestelmähankinnoissa.

It-järjestelmiä tilataan valtion, kuntien ja yritystenkin puolesta edelleen kuin ne olisivat massatuotettavaa tavaraa jolle määritellään piirrustukset ja sitten kilpailutetaan edullisin rakentaja. Tämä väärinkäsitys kumpuaa oletuksesta, että it-järjestelmä olisi kuin talo jolle määrittelijät tekevät konsultin kanssa piirrustukset ja sen jälkeen on aivan sama kuka sen rakentaa. It-järjestelmä on kuitenkin aina yksilöllinen taideteos jonka lopulliseen muotoon vaikuttavat merkittävästi enemmän sen toteuttavat ihmiset kuin yritys jolta se tilataan. Lisäksi vaatimusmäärittely on aina vajaavainen, koska niitäkin tekevät ihmiset, eikä kukaan yksinkertaisesti voi hahmottaa etukäteen  mikä on oleellista ja mikä ei.

Suurilla tietojärjestelmien toimittajilla kuten Tiedolla, CGI:llä, Fujitsulla, IBM:llä ja Accenturella on organisaatioina kyky vastata raskaisiin tarjouskilpailuihin kuten Liimatainenkin toteaa. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että sillä ei ole juurikaan väliä kuka toimittajaksi valitaan jos ei katsota niitä ihmisiä jotka projektissa tulevat työskentelemään. Lopulta it-järjestelmän onnistuminen on eniten kiinni siitä miten taitavat ihmiset sitä saadaan tekemään ja tämä ei koske pelkästään ohjelmoijia vaan koko organisaatiota joka tulee työskentelmään projektissa kuten projektipäälliköitä, arkkitehtejä, käytettävyyssuunnittelijoita ja tiimin vetäjiä.

Tietysti onnistunut projekti vaatii osaamista myös tilaajan puolelta, mutta paljon enemmän on kiinni siitä, että keskitytään tuottamaan toimivia osia pienissä paloissa, jolloin tilaaja voi jatkuvasti arvioida meneekö projekti oikeaan suuntaan. Parhaita tuloksia saataisiin varmasti, jos it-järjestelmiä alettaisiin tilaamaan ketterin perustein. Tällöin tilaaja haastattelisi ja etsisikin parhaat ihmiset toteuttamaan ratkaisuja vaatimuksiin sen sijaan, että yritetään saada projektin taakse mahdollisimman suuri yritys jota voidaan syyttää jos jotain menee pieleen. Tällöin tilaajalla pitää kuitenkin olla oikeus nähdä tiimien tulokset vähintään kuukauden välein ja mahdollisesti katkaista sopimus halutessaan ilman irtisanomisaikaa. Tämä varmistaisi, että toimittaja joutuu sopimuspykäliin tuijottamisen sijasta vakuuttamaan tilaajan joka kuukausi siitä, että projekti menee oikeaan suuntaan ja laadusta ei tingitä. Toimittajan mahdollisesta vaihtamisesta toki aiheutuu hieman hidastumista, mutta jos ohjelmisto on tehty hyvin sen tekijän voi aina vaihtaa. Tämä olisi varmasti myös tilaajan etu.

Hää- ja juhlatilat yhdessä paikassa

July 27, 2013 2 comments

Hää- ja juhlatilat yhdessä paikassa juhlat.net

juhlat.net etusivu

Ensivuoden puolella pitäisi järjestää häät ja niitä varten pitäisi löytää sopiva tila. Tämä ei kuitenkaan ole ihan simppeliä, koska kaikki juhlatiloja koskeva informaatio on hajallaan eri vuokraajien sivuilla. Insinöörin aivoillani sitten pusersin perjantain ja lauantain aikana kasaan palvelun, josta juhlatiloja voi etsiä ja suodattaa. Tähän saattoi mennä aavistuksen enemmän aikaa kuin vastaavan excelin pyöräyttämiseen, mutta näin tämä oli kiinnostavampaa. Lista tiloista löytyy siis osoitteesta http://juhlat.net.

Categories: Uncategorized Tags:

Perussuomalaiset eivät osaa päättää ovatko vasemmistoa vai oikeistoa

September 9, 2012 1 comment

Pikainen poliittisen kartan tulosten analyysi näin sunnuntai illan ratoksi paljasti mielenkiintosia yksityiskohtia. Tärkeimpänä havaintona voidaan pitää sitä, että kannatettu puolue ja testissä saatu tulos näyttäisivät korreloivan selkeästi. Lopullisen tilastollisesti korrektin vastauksen saaminen vaatii vielä yhkä yhden ylimääräisen vapaapäivän, mutta silmämääräisesti korrelaatio näyttäisi selkeältä. Mikäli jolta kulta löytyy tietystikkin ylimääräistä aikaa ja jaksaa pyöräyttää tuloksia excelissä niin pistäkääpä minulle viestiä. Poliittisen kartan vastauksiin ja niiden tarkempiin tietoihin pääsee käsiksi poliittisen kartan tilastot -sivulta.

Liitteenä oleva kuvakaappaus vastauksista viimeisen 90 päivän ajalta vastaa melko moneen useasti kysyttyyn kysymykseen, kuten  missä ovat suomalainen vasemmisto ja oikeisto. Suomalainen oikeisto näyttäisi sijoittuvan jotakuinkin keskiviivan tienoille hajonnan ollessa varsin suurta. Suomalainen vasemmisto taas sijaitsee jossain vasemman puoliskon puolenvälin vasemmalla puolella, eli jossain -50 ja -100 välissä.

Suomalaiset vasemmistopuolueet vasemmistoliitto ja SDP näyttävät pakkautuvan melko tiiviiksi kasoiksi kartan vasempaan laitaan. SDP:n sijaitessa keskimäärin vasemmisto-oikeisto akselilla -50 tienoilla ja vasemmistoliiton -64:ssä. Molempien keskihajonta x-akselilla on alle 25.

Suomalainen oikeisto löytyy odotetusti Kokoomuksen kannattajien keskuudesta. Kokoomuksen keskihajonta vasemmisto-oikeisto akselilla on kuitenkin erityisen suurta, vaikkakin keskiarvo löytyy aavistuksen akselin oikealta puolelta. Kokoomuksen ja perussuomalaisten mielipiteiden hajautuminen vasemmisto-oikeisto akselilla on lähes yhtäsuurta molempien keskihajonnan ollessa yli 30. Kuten ohessa olevasta kuvasta näkyy jakautuvat Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajien näkemykset hyvinkin laajalle.

Hieman yllättäen Vihreiden kannattajat ovat hyvin lähellä SDP:n kannattajia, mutta vain aavistuksen vapaamielisempiä. Suomen vaapaamielisin kannattajakunta näyttäisi olevan hieman yllättäen vasemmistoliitolla. Kaikkein konservatiivisempia sen sijaan ovat odotetusti Perussuomalaiset, mutta Keskusta, Kokoomus ja Kristillisdemokraatit tulevat aivan perässä.

 

 

Missä on suomalainen äärioikeisto?

May 14, 2012 2 comments

Parin viimepäivän aikana olen työskennellyt saadakseni aikaan uuden version Poliittisesta kartasta. Poliittinen kartta esittää yleisiä väittämiä monista talouteen ja yleensä vain elämään liittyvistä asioista. Lopputuloksena poliittinen kartta muodostaa nelikentän, johon henkilö sijoittuu poliittisilta näkemyksiltään. Hienointa tässä on se, että kartta ei kysele päivän polttavia kysymyksiä, joihin kansanedustajat vastailevat mitä luulevat äänestäjien haluavan kuulla vaan kysymykset kuvastavat enemmänkin henkilön yleistä maailmankuvaa.

Haluatko tietää mihin itse sijoitut? Käy tekemässä testi osoitteessa: http://www.poliittinenkartta.com.

Minua on aina kiinostanut löytyykö poliittisen kartan tulosten ja kannatettujen puolueiden väliltä minkään näköistä korrelaatiota. Sen takia Poliittisen kartan uusin versio kyseleePoliittinen kartta ja 20 viimeisintä vastausta ennen tulosten näyttämistä henkilön kannattamaa poliittista puoluetta. Lisäksi kartta käy hakemassa henkilön iän, sukupuolen ja asuinpaikan Facebookin tiedoista. Nämä tiedot kerätään, jotta on mahdollista arvioida kuinka hyvin vastaajat edustavat suomalaisia.

Uusitun Poliittisen kartan mukana tulee myös huomattavasti entistä hienostuneempi Facebook-integraatio. Uudempi versio näyttää kartalla myös Facebook kavereiden tulokset. Tämä auttaa huomattavasti hamottamaan kyselyn antamia tuloksia, koska yksinään ne eivät kerro juuri mitään. Pienenä muutoksena myös aikaisempaan, Poliittinen kartta näyttää tulokset välillä -100-100 kun aikaisemmin ne näytettiin kahden desimaalin tarkkuudella välillä -10-10.

Poliittisen kartan historia ja anatomia

April 10, 2012 1 comment

Huomio 14.5.2012: Linkit kysymyksiin eivät toimi toistaiseksi uuden version takia.

Poliittinen kartta näyttäisi taas nousseen vilkkaan keskustelun keskelle. Tämä näyttäisi korreloivan voimakkaasti sen kanssa, että testi on viimepäivinä tehty yli 4 000 kertaa päivässä. Vilkasta keskustelua käydään niin facebookissa, tiede-lehden keskustelupalstalla, kuin hommafoorumillakin. Haluan tällä postauksellani selventää hieman Poliittisen kartan toimintaperiaatetta, sekä syntyhistoriaa.

Poliittinen kartta syntyi viime vuoden maaliskuussa ennen eduskuntavaaleja, koska pidin Yhdysvaltalaista Political Compassia hauskana ja kiinnostavana testinä. Alkuperäisen testin ongelma on kuitenkin se, että väittämät ovat melko vaikeaa englantia, sekä osa väittämistä on täysin sopimattomia Suomeen. Tahtotilanani oli siis luoda suomalainen versio Political Compassista, mutta siten, että sen tulokset olisivat karkeasti vertailukelpoisia alkuperäisen kanssa. Ensimmäisessä versiossa väittämät olivat melko suoraan käännettyjä alkuperäisestä, mutta kiitos erityisesti Aatu Komsin, sekä muiden vapaaehtoisten, väittämien kieliasua on muokattu useaan kertaankin. Useita väittämiä on myös poistettu, sekä uusia lisätty, jotta testi vastaisi enemmän suomalaisia olosuhteita. Olen kuitenkin aina välttänyt sellaisten väittämien lisäämistä, jotka ovat päivänpolitiikkaa, koska ne eivät välttämättä edusta selvästi jompaa-kumpaa akseleista.

Toisin kuin Political Compassissa en kuitenkaan näe tarvetta pitää testin toimintaperiaatetta salaisena. Kaikki poliittisessa kartassa esiintyvät väittämät, sekä mihin suuntaan ne vaikuttavat lopullisessa pisteytyksessä löytyvät osoitteesta http://www.poliittinenkartta.com/Questions.aspx. Ennen tähän sivuun tutustumista suositan kuitenkin testin tekemistä ainakin kerran. Vastaamalla olevansa samaa mieltä jonkin väittämän kanssa siirtyy akselilla kohti ilmoitettua vaikutusta, kun taas vastaamalla olevansa eri mieltä siirtyy yhtäpaljon vastakkaiseen suuntaan samalla akselilla. Lopulliset pisteet ovat välillä -10 ja 10. Lopullinen arvo saadaan jakamalla tulos akselin maksimipistemäärällä ja kertomalla kymmenellä. Alistan jokaisen näistä väittämistä kriittiselle arvioinnille, sekä toivonkin, että tämän postauksen kommenteissa tulee paljon asiallista palautetta, sekä analyysejä, mikäli jokin väittämä pitäisi mielestänne poistaa tai muuttaa.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.